Apua! En oikein osaa sanoa, onko elokuu ollut minimalismin ylistyslaulu vai oikein kunnon kulutuskuukausi.

Ostoksia on nimittäin tullut tehtyä älyttömästi.

Toisaalta niitä on tullut tehtyä pitkälti siksi, että muuton jälkeen monia hankintoja on harkittu yli vuosi. Nyt niitä hankintoja on sitten tehty. Ja toisaalta siksi, että kun minulla on nykyään vähemmän vaatteita, käytössä olevat rääsyt kerta kaikkiaan alkavat hajota päälle!

Jos minimalismiin pyrkimiseni ideana on hankkia vain tarpeellista, niin en heti keksi, mitä tarpeetonta olisin hankkinut. Tämä vanhojen vaatteiden ratkeilu on tuskallista!

Eilen heitin pois vanhat leggingsini, jotka olivat haaroista puhki varmaan kymmenestä kohtaa. Ostin uudet tilalle. Tänään heitin monen kuukauden vetkuttelun jälkeen pois vanhan luottovillatakkini, jonka molemmat kyynärpäät olivat puhki. Toisesta kyynärpäästä olisi mennyt läpi vähintäänkin tennispallo, toisen kyynärän vähän pienemmän reiän olin korjannut.

No, nyt kun löysin viimein tilalle pitkän taskullisen, jälleen kerran harmaan villatakin, ostin sellaisen. Suomalaisen firman sikakalliin ja väitetysti laadukkaan. Nähtäväksi jää. Ostin samalla sinisen pitkän villatakin samasta puljusta, sen kohtaloa harkitsen. Elän villatakeista ja villatakeissa, joten jos löydän hyvän villiksen, käytän sen kyllä loppuun. Fakta tosin on, että pärjäisin tuolla harmaallakin. Mutta haluaisin näyttää suht siistiltä ja järkevänsävyiseltä enkä halua pukeutua aina harmaaseen, mustaan ja valkoiseen. Se en olisi minä.

Viime kuussa sain myös päätökseen ikuisuusprojektini (ehkä puoli vuotta kestäneen) eli ostin uudet rillit. Edelliset olivatkin nelisen vuotta vanhat, joten näkönikin oli heikentynyt. Vanhoista kehyksistä oli alkanut pintakin hieman rapista. Silti vanhat rillit varmuudeksi varalaseiksi. Lisäksi ostin aurinkolasit vahvuuksilla, sellaisiapa en ole ennen omistanutkaan! Varmaan pärjäisin periaatteessa ilmankin mutta toisaalta on kiva, että aurinkoisellakin säällä näkee vaivattomasti. Onko se liikaa toivottu? Ehkä liikaa ääriminimalistille, mutta sellaista minä en tavoittele.

Eteiseen tuli viimein hankituksi valaisin (roikkuvan yksittäisen, isältäni lainatun hehkulampun tilalle). Eteisen käytävämatto uusittiin. Vanha oli vähän lyhyempi ja sen lateksipohja oli jo alkanut murentua, mutta myönnettäköön, että tämä matonvaihto toteutettiin ennen muuta siksi, että eteinen miellyttäisi enemmän silmää. Ja miellyttäähän se.

Lauantaina hain meille lattiavalaisimen, mutten suinkaan uutta, vaan kolme viikkoa korjauksessa olleen vaarin vanhan. Sitä vähän lisäeristettiin ja pistotulppa vaihdettiin nykyaikaiseen. Ai niin, kolme viikkoa sitten viedessäni valaisimen korjaukseen ostin kyseisesti valaisinliikkeestä meille Aris-merkkisen, kunnostetun vintage-lukuvalon makuuhuoneeseen. Se on ihanan keltainen.

Pitkän harkinnan jälkeen ostimme keittiöön valkoiset pinnatuolit vanhojen tuolien tilalle (vanhat tuolit menivät parvekkeelle, jossa oli pöytä muttei tuoleja). Ei mikään pakollinen hankinta, mutta keittiöstä tuli niin paljon kauniimpi ja valoisampi. Oli ihanaa saada itse valita, millaisia tuoleja päivittäin tuijottaa, edelliset tuolit kun olivat entisen kotimme edellisen asukkaan vanhat.

Ja koska viime kuu oli todellinen hankintakuukausi, hankimme, uskokaa tai älkää, kaksi wc-istuinta (siis emme sentään pönttöä vaan sen laidan ja kannen). Ensimmäinen yritys meni pieleen, istuin oli väärän mallinen. Heippa 50 euroa. Toinen yritys tuotti parempia tuloksia. (Vanha wc-istuimemme oli naarmuinen ja alkanut kellertää. Onkohan täällä joskus edellisellä asukkaalla ollut pöntöllä käyvä kissa? Kuka tietää ja kuka haluaa tietää…no vähän kieltämättä haluaisin.) Tänään sain onneksi myytyä hukkaostoksemme eikä varastossa enää majaile ylimääräistä wc-istuinta.

Nämä eivät olekaan sitten enää varsinaisia hankintoja, mutta vaihdoin olohuoneeseen verhot omista varastoistani. Paremmalta näyttää. Ja keittiöön vaihdettiin valaisin, sekin haettiin varastosta. Vanha keittiönvalaisin meni varastoon, mutta sille olisi ottaja. Hieman vielä emmin luopumista, mutta kai sitä saa mietiskellä. Kun emme elä hirveässä kaaoksessa, niin miksen harkitsisi hetken? Pitää vaan varoa, ettei tavaraa ala hautoa varastossa. Se voi tapahtua yllättävän helposti!

Nyt kun aloin miettiä, niin tulihan muitakin hankintoja tehtyä. Ostin pitkähihaisen mustan puuvillapaidan ja oranssivalkoisen tunikan/mekon, johon näköjään olen tänään pukeutunut. Mustia ja valkoisia pitkähihaisia haluaisin lisääkin, mutta testailen ensin tuon yhden uuden laatua. Uuden paidan ostamista on edeltänyt jälleen kerran vanhojen paitojen hajoilu. Muutaman olen taas joutunut viime aikoina heittämään roskiin.

Tähän väliin laatuvaroitus: Edelliset omistamani KappAhlin basic-malliston pitkähihaiset ovat olleet niin huonolaatuisia, että en enää halua ostaa niitä lisää, vaikka ne olisivat sopivia. Kangas kuluu tosi nopeasti ja sieltä sun täältä alkaa pilkottaa elastaanisäikeitä(?), vähän kuin sellaista pientä valkoista karvaa. Reikäisiäkin vanhat paitani jo ovat, eivät kaikki mutta osa (ei kyllä taida enää olla kuin kolme paitaa jäljellä, koska muut on pitänyt heittää roskiin). Kangas muutenkin venyy ja virttyy ja vanuu joka suuntaan. Mistä oikeasti saa kestäviä peruspaitoja? Ei varmaan mistään.

Tässäkin kuussa täytyy tehdä hankintoja. Järkytyksekseni Hai-saappaani hajosivat! Niistä oli jo aiemmin irronnut sisävuoria, mikä ei minua häirinnyt. En ottanut ressiä siitäkään, että valkea reuna saappaan suulla alkoi murentua. Mutta vastikään saappaan muovi alkoi aueta vähän nilkan yläpuolelta, halkesi siististi sauman kohdalta. Saakohan jostain kestävämpiä saappaita? Olivat nuo useamman vuoden vanhat, mutta olen ne kuitenkin uskoakseni 10 vuoden sisään ostanut, eikä niillä ole kuljettu kuin kaupunkiolosuhteissa koiran kanssa ja niitä on säilytetty aina huolellisesti sisällä.

Sitä en vielä tiedä, hankimmeko tässä kuussa uuden pyykkikorin. Edellinen nimittäin oli yllättäen homehtunut. Ei sille ollut mitään tehtävissä, roskiin meni. Kankaisia pyykkikoreja ei muuten ilmeisesti voi (ainakaan niiden omien ohjeistusten mukaan) useinkaan pestä. Mistähän saisi pesunkestävän pyykkikorin? Pyykkikaapissa on pari metallista, ne sentään kestävät joskaan eivät vedä kaikkia pyykkejämme.

En haluaisi sanoa, että ennen oli paremmin, mutta kun katson kaapissani asustelevan, isoäitini vanhan Marimekko-kauluspaidan kangasta, niin ennen tehtiin kyllä jotkin asiat paremmin. Paita on kymmeniä vuosia vanha ja priimakunnossa (napitkin ovat alkuperäiset eivätkä putoile). Sen sijaan kappahl-basicit selviävät tässä maailmassa hyvä jos paria vuotta. Ja pyykkikoreista ei tehdä pesunkestäviä. Oikeasti?!

Jossain vaiheessa muuten kun tutkin mattoja, havaitsin, että paljon myydään myös mattoja, jotka eivät ole pesunkestäviä. Ja arvatkaapa mihin huoneisiin? Lastenhuoneeseen ja kylpyhuoneeseen! Kuka haluaa lastenhuoneeseen tai kylppäriin maton, jota ei voi pesettää edes pesulassa? Käsittämättömän pöllö juttu.

Perusreppunikin on muuten hajoamassa. Se sentään on vuodelta 2008.

Että terveisiä vaan kaikille muille, jotka yrittävät kuluttaa kestävästi ja vähemmän tässä yhteiskunnassa, josta on mahdotonta löytää kestäviä vaatteita ja jossa muutenkin ajatellaan, että on ihan hyväksyttävää valmistaa tuotteita, joita ei voi tai kannata huoltaa ja korjata.

Saakeli mitä touhua.

Ja jotteivät rahareiät jäisi tähän, niin koiraltakin piti elokuussa poistattaa pari hammasta. Mistähän saisi koiria, joilla olisi riittävän isot suut ja kestävämpiä hampaita?

Hehe, he. Mukavaa syyskuuta kaikille!